Spracherfahrungen im Zeitalter der Superdiversität: Eine ethnographische Studie zu finnischen Frauen

Zusammenfassung

Nach dem Zweiten Weltkrieg war ganz Europa von Wanderungsbewegungen geprägt, die aus dem Süden nach Norden und aus dem Osten nach Westen führten. In ihrer Geschichtsstudie beschreibt Caroline Brettell (1982) exemplarisch dieses Phänomen aus der Sicht portugiesischer Frauen, die nach Paris auswanderten.

Der Beitrag erschien ursprünglich 2014 in englischer Sprache unter dem Titel Snellman, H. (2014): Everyday Language Policies: Embodiment of Language-Related Experiences of Finnish Women in Sweden. In: Halonen, M./Ihalainen, P./Saarinen, T. (Hg.): Language Policies in Finland and Sweden: Interdisciplinary and Multi-sited Comparisons. Multilingual Matters. Deutsche Übersetzung von Karl Robbins. Bristol.

Anhang

The original citations in Finnish:

Ja sittenhän minä tulin Tukholmaan. Mulla oli sisko Tukholmassa jo, oli vähän aikaisemmin tullut miehensä kanssa, nuorempi sisko. He olivat Tukholman lähellä töissä ja sitten[…] aloin, menin sinne Roslaxtulliin asumaan, sinne oli asunnotkin järjestetty sellaisessa asuntolassa niinkö, ja sehän oli aika vaikeeta sitten se, ku mä heti huomasin, ja huomas varmaan sielä[…] työtoveritki ja johtaja, että enhän minä pärjänny, siis se ei onnistunut se sairaanhoitajana oleminen ku oli niin huono kielitaito, ja sitten sovittiin, että minä olin niinkun, niinkun apuhoitajan paikalla kunnes kielitaito sitten parantuu. Ja muistan vielä, miten kauheen musta oli […] vaikeeta ku piti olla apuhoitajana ja silti[…] siel oli oikeen semmonen auktoritärinen vanhan tyylin osastonhoitaja, joka sitten tykkäs, että se oli niin hieno se suomalainen sairaanhoitajapuku ja tykkäs, että mun oli kuitenkin pidettävä sitä sairaanhoitajan pukua ja sit mä olin kuitenkin apuhoitaja. Interview by Hanna Snellman, Västerås, June 22, 2005.

Oli. Oli pakko olla tulkki lasten vuoksi, joo, että oli. Ja sitten justiin tässä tullaan nyt taas siihen tukokseen, ku mä tuota Enköpingin sairaalassa ja tuota minä en ymmärtänyt, että onko mulla toiminu avförinki, että olenko mä kakannut […] ja mä sitten sanoin, että mä en oikein ymmärrä sitä niin tuota siellä seiso hoitaja ja se hoitaja huutaa […] karjaisee sieltä, että ‚paska‘[naurua]. No silloinhan mä ymmärsin, että mitä lääkäri tarkoitti […] niin niin. Ja mä sanoin sitte, että vähän […] niin, että vähän on tullut. Niin se lääkäri kuule katahtaa sitä naista siinä ja sanoo, että kan du svenska […] finska, oikein niinkö vihaisesti sitä, että me jauhettiin niin pitkään sitä niin ku minä en ymmärtäny […] että hän ei voinu auttaa aikaisemmin. Että näitä tämmöisiä tapauksia tuli paljon, että hoitajat ymmärsi suomea, mutta he ei auttanu. […] Osas [hoitajat suomea], mutta ei auttanu, joo, joo. Ne niinkö häpesi vissiin, tai halus olla niin täydellisesti ruotsalaisia jo. […] Suomalainen [oli], joo, joo. Ja mä näin, että se lääkäri suuttu. […] Niin. Ja toinen kerta ossaa, niin ois tulkannut sen. Interview by Hanna Snellman Västerås June 21, 2005.

Mä menin seitkytyks, mä menin ABB:lle [parin vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen]. Mut siihenki mun piti, vaikka mulla oli kahen vuoden koulutus, niin mun piti tehä semmonen koe, ja siellä oli kuusikymmentä hakijaa, ruotsalaisia oli ja oliko meit kaksi vai kolme suomalaista siinä ryhmässä. Meijän piti tehä semmonen testi vielä, että me päästiin just tälle konttorille piirtämään. Ja tuota[…] no minun kohalta meni tietenkin se testi hyvin, vaikka minä en ruotsia kunnolla osannutkaan, koska mää tiesin niistä kysymyksistä, ku mä olin just lukenu Suomessa ne aikaisemmin. No tota mä pääsin sitte […] ABB:llä oli semmonen oma pikakoulutus niinku sinne piirtäjäksi, ja mä pääsin sitä kautta sitte suoraan sitte kiinni ABB:lle. Että mää kävin semmoisen kurssin niinku ensiksi ja mä pääsin sieltä suoraan johonkin konttoriin töihin. Interview by Hanna Snellman, Västerås, June 18, 2005.

Se oli muuten jännä juttu kun ne […] pojat oli […] se oli [2 names], minun mies, niin ne meni hakeen sitä työtä sinne. Ne meni kahdestaan sinne Hjutorpiin, koska hänellä oli kans siellä tuttuja […] joo. Ja menivät sinne ja ne oli kysyny sitte osaako nämä tytöt niinku suomee, eiku ruotsii. ‚Juu‘, ‚juu‘, oli sanonu. Ei paljon osattu, mutta sen verran, että osas, että osas nimen sanoa, henkilö-, kaikki semmoset mitä ne kysyy, niin. Ne opetti, että nyt ko te meette sinne, ne kysyy tätä ja tätä ja tätä. […] No [nimi] osas [ruotsia]. Hän osas ruotsia aika hyvin, koska hän oli ollu täällä […] just joo. Ja mun mies oli lukenu, niin että kyllä seki vähän osas, joo. Koulussa. Hän oli käynyt ammattikoulun siellä Helsingissä. Niin tota, me mentiin sinne ja se oli sama […] just samat kysymykset kysy… mitä nämä just oli sanonu. Mää osasin ihan hyvin [naurahtaa], niin. No eihän, seuraavana päivänä sai töihin alkaa, joo. Ja se oli kaikista parasta, mä olin kaks viikkoo ollu siellä töissä niin tämä pomo tuli sanomaan, että mun pitää tulla tulkiksi [naurua]. Enkä osannu yhtään ruotsia. Mutta mää, että ei se mitään, se kysyy samat asiat kuitenki ku multaki. Niin oli. Kysy samat asiat. Interview by Hanna Snellman, Västerås, February 7, 2005.

Silloin ku minä olin voileipäputiikissa, minä tein kuus päivää viikossa töitä ja sunnuntai oli pyykkipäivä. Pyykkipäivä ja ruuanlaitto, viikon ruuat, että pakasteeseen, että sitten lapset ei kun lämmitti vaan. Minä kirjoitin listan kuka tekee minäki päivänä mitäki työtä. Aina tuossa tiskipöydän päällä oli lista. Ja kun tuli iltasella, ensimmäinen työ oli istahta keittiöön ja kuunnella, mitä kuka oli kelleki ollu ilkee, mitä ne oli tehny, kuka oli ketäki lyöny. […] Poika oli tarhassa, mutta se ei viihtyny yhtään. Minä jouduin ottamaan sen pois sitten, vanhin tyttö aina[…] tytöt vuorotteli sitä hoitoo. Interview by Hanna Snellman, Västrås, June 27, 2005.

Ei kun kato se ol se työaika kun men niin pitkäks, että noin aamul piti olla varttii vail seittemän töis ja sit viieltä lopetettiin, vai viittä vaille viiskö se pilli soi. Ja sit ku käy kaupas ja osti sen ruokansa ja teksi sen, ei sit kuule jaksanu enää lähtee. Siel kato urakal paino menemään, se ol nii rankkaa, joo. Kuumas salis ja pölyses ja kato kankaathan pölyää hirveesti. Ei sit jaksanu silloin ollenkaan Interview by Hanna Snellman, Västerås June 23, 2006.

Joo mä olin sillain, että minä menin illoilla perunatehtaalle. […] Oksensin ja istuin siellä[…] ko oli niinko kanat orrella näin ko ne perunat meni ja ko ne haisi pahalle. Nokin pois niitä ja minä oksensin. Se oli minulle outoa tietenki, ku mä oon liike-elämässä ollu. Interview by Hanna Snellman, Västerås, June 2, 2005.

Se on hauska ko miettii jälkeen päin. Mun mies osas hiukan, oli koulussa sitä kuullu, mutta minä en yhtään. Ja sitten kerrankin, minä en muistanu sannaa ja mää sanoin että pullaa leivon, mä että millä ihmeen tavalla ku ei sillon ollu itsepalveluja eikä mittään. Mää menin kauppaan ja näytin ensin ne […] näytin tällä tavalla, että mää leiposin ni ne, että yks vai kaks ja minä että kaks ja se toi mulle kaks hiivaa [naurua]. Kyllä sitä aika pitkälle pärjää ku yrittää. Interview by Hanna Snellman, Västerås June 27, 2005.

Siellä ei ollu paljon suomalaisia siinä tehtaassa sillon. Ja se oli niin hyvä, että kun… mä muistan kaikki nämä, jotka hoiti niitä koneita, mun mies oli siellä niin kun […] koneenkorjaajana ja… se oli iso tehdas, ja aina jos joku asia ei ollu, että mä en tienny, mä näytin ‚sano‘. Ne otti käteen esimeks lasin ja näytti ‚tämä on lasi‘. Niin sillain mä… siis käytännössä mä opin kaikki ruotsin. Hirveesti opin. Interview by Hanna Snellman VästeråsFebruary 7, 2005.

Voi kuule ensimmäinen synnytys, siinä oli kanssa toinen [nauraa]… Mä marraskuussa tulin tänne ja huhtikuussa sain ton tytön ja minulla tota… minut pantiin… tekopoltot … ku se ennää selkä kestäny ja minä aamusta makasin… sitten puoli kymmenen illalla siinä petissä ja ne pani niitä tippoja ja enhän mää pystyny syömään mutta mää join vettä ja mää koitin niille sanua, että [nauraa], kuuntele nytten, kiva sun kirjottaaki, koitin sanoa, että tota… ja he kävi koittelemassa, että eikö ne ajatellu, että mulla on virtsarakko niin täysi ja minä koitin sitten snua, että mua pissattaa. Ja kissa on pissa, niin sehän on aika lähellä, että vatten, niin ne toi mulle vettä. Ja minä yritin, että ‚kasta vatten‘… niin [naurua], että minä sitä sannoin, kyllä minoon ajatellu… No, mää sain pittää kunnes ne rupes tekkee synnytyksen niin pissa tuli ensin, niin, niin. kai he siinä ymmärsi sitten, että mitä mää oon tarkottanu. [–] Niin. Sitä tuli sitten ennen ko… tyttö pääsi tulemaan. Niin kyllä minä olen monta kertaa jälkeen päin aatellu, että herra jumala, eikö ne pissasta ja pissa ja kissa ku ne on melkein sma ku monta kertaa sanotaan, että ‚är du pissnötig‘ niin, eikö se olis pitäny ymmärtää, että mun… ja ku he toi vettä, vettä vaan juotavaksi, että eikö heijän pitäis ymmärtää, että pitäshän mun laskee se alaski. Interview by Hanna Snellman, Västerås 21 June, 2005.

Ja mä olin nainen ja mä olin ulkomaalainen ja mä[…] mitähän mä olin vielä? Mä olin tullu konttorista. Se, että minä olin tullu konttorista sinne työpaikalle, niin se ei ollu hyvä asia. Se oli kaikista pahin asia, että mä olin konttorityöntekijä, joka tuli verstaaseen. Ja sitten[…] ne ei oikein niinkö hyväksyny sitä. Siinähän se oli niinko, että ne jotka on verstaassa tössiä niin se on me, jotka tekee tämän homman ja net ovat vain paperinkantajia. Että se oli sillain niinko semmonen osajako, että[…] ja ei muista naisia ensinkään nollu varmaan nähnykkään elämän kuuna päivänäkkään siellä verstaalla[…] soli iso verstas ja sitten […] ei mulla oikeestaan siinä muuta ollu. Interview by Hanna Snellman, Västerås June 18, 2005.

No täällä mulla ei ollu töitä kun mää muutin tänne. Mutta siinä alussa sitten[…] eihän me osattu kieltä kumpikaan, tietenki me[…] sitte menin kielikurssille ja teki aina jotaki[…] minä olin kaupassa siivoamassa hetken aikaa, aina iltasella kävin ja […] kävin kaikenlaisia kursseja siinä sitten Ja lopuksi sain sitten pirtäjän paikan ASEA:lta. [Mikälaisia kursseja sä kävit siten?] No se oli kielikurssia ja […] mitähän minä kävin sitten? Minä kävin kuule verstaskurssin, mä kävin sorvaajakurssin ja [naurua]. Sitte mä kävin vähän aikaa piirtäjäkurssiakin kyllä, vaikka mulla piirtäjäkoulutus oliki jo Suomesta, mutta siinähän tulee niitä, tarvii niitä ruotsalaisia termejä, se tekniikan sanasto. Interview by Hanna Snellman, Västerås February 18, 2005.

No mie kävin noin ensittäin sen suomenkielisen peruskoulun, sen mitä näil Ruotsis ol suomen kielel[…] täälähän se[…]kato, ko moni Suomes ol lukenu vaan sen kuus vuotta, niin se ol sellain peruskoulu tääl kaksvuotinen. Nii mie olin viimeisii […] viimesii luokkalaisii, jotka sai sen suomenkielel. Sehä otettii pois seki. Mie kaks vuotta kävin sitä kouluu. Oikein kivaa oliki. Mie olin niin mielissään, ku ei tarvinnu mennä töihin ja mie luinki ja olin niin[…]meil ol niin kiva luokkaki, että. Sit ei ollu enää suomenkiel sit […] sit lukioo. Mie menin kyl ruotsnkieliseen sit, mut se nyt on sama mitä[…] mulle kummassako mie sit luin, mut ko se meni niin hankalaksi toi terveys niin [jouduin lopettamaan kesken]. Interview by Hanna Snellman, Västerås June 26, 2005.